pihlajanmäki...

syysaamu
pihlajamäessä,
kalliolla luonnonluoman,
hiidenkirnujen luona
helsinki herää,
Äänet kulkijansa kerää,
ketunpoikanenkin jolkuttaa
suojatietä pitkin,
on oppinut muuntautumaan
arasta luonnoneläjästä
kaupunkisuvaitsevaksi
kuten kaikki muutkin,
ihmiset etunenässä

täällä tapaa kaukaa
tulleita,
maailmanääristäkin,
täällä on ohjjeita
miten eletään,
sillä eihän siitä muuten mitään tulisi

liitohaukka ja kanahaukka
liitelevät taivahalla,
hekin ovat tänne saapuneet
sillä täällä elämä on vaivattomampaa,
eväät suoraan tarjottimella

mutta minä olen pohjimmiltani
metsien mies,
syväkorpien eläjä,
luonnonrauhan kulkija,
kannonnokassa tuumailija,
siksi kun aika on
palaan juurilleni,
syväsalloilleni,
kangasvuokon syntysijoille,
kankahille pertäjärinteen