kesän aika vaipuu syksyn taa, lyhyemmän päivän taa jossa hetket toisiaan tukevat sillä pian koittaa kaamos jolloin päiväkin hetkenvertainen eikä päivänselkää missään näy, näkyy vain kuunsilta unelmineen pohjantähti otavineen
kun katselen harmaita näen eilisiä tahi nykyisiä jotka eivät pyri mihinkään, siksi niissä loistaa luottamus,valehtelemattomuus, sen vuoksi ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti