kesän aika vaipuu syksyn taa, lyhyemmän päivän taa jossa hetket toisiaan tukevat sillä pian koittaa kaamos jolloin päiväkin hetkenvertainen eikä päivänselkää missään näy, näkyy vain kuunsilta unelmineen pohjantähti otavineen
vanhat tavat iskostuvat syvään, siksi ihminen rutinoituu,tapoihinsa kangistuu, muutosvastarintaistuu, itsensä kokoiseksi hahmottuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti