kesän aika vaipuu syksyn taa, lyhyemmän päivän taa jossa hetket toisiaan tukevat sillä pian koittaa kaamos jolloin päiväkin hetkenvertainen eikä päivänselkää missään näy, näkyy vain kuunsilta unelmineen pohjantähti otavineen
kaikki mikä näkyy on tehty, nekin jotka eivät ole ihmiskäsin valettu, kaikki, myös unelmatkin jotka pystyttävät muistomerkkejä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti