ammattiliitot....

ammattiliitot
ovat osa
yhteiskuntarauhaa
huomisen luomista
arken rakentamista
ilman niitä
olisi
yhteiskunnalla
orjavaakuna otsasaan
   ihmisten katse pelkoa täys
siksikin
kannattaa liittyä ammattiliittoon

Monesti...

Monesti oon
Itksein aatellut
Mutta
Sanomatta mennyt

suorin reitti..

enhän mä
nuorena elämääni kunnolla
nähnyt
menin vaan
menin
ja tähän päivään
tulin

tänään aattelisin
toisinkin
tulisin suorempiä reittejä
mutta
olisin
kalpampi
elämäni verran
kokemattomampi

visakoivikossa...

en ole
tusinatavaraa
en
sillä olen
kitukasvuinen
kaikenmaailman
hyväntuulisiin tuulahduksiin
sillä
olen arjessa
kasvanut
visakoivikossa varttunut

nelostie...

nelostie
läpi
suomen vie
- tuovie
aina johohonkin
tuovie

tänään  se minut
jälleen kerran kotiin
toi
toi
kuten kohta kolme vuosikymmentä
kertaa aiemminkin
siksi se on mulle elämän tie

ensi katseet...

ensimmäiset
katseet merkitsevät
kohtaamisissa
paljon

kesä....

kesä on
onkivavan pituinen
metsälammen kokoinen
yöttömän yön tunnelmainen

kesällä moni kukka
kukkaan puhkeaa
elämänalkuaan varruttaa
silloin mielet keveämmät
kesälaitumeitten kokoiset

syksy saa vihdoin
valtansa
ruskaisan peitton
päällensä
satoisat marjamaat
perunamaat ja vihannoivat
viljapellot
laareihinsa

mut kesämieli jokaisessa
hiirenkorvalla odottaa
kevääntuloa
auvoisaa jolloin ensi auringonsäteet
hiirenkorvat aukaisee ja jokahisen
kesämielet valloilleen vapauttaa

savonlinna....

astun junaan
hesassa
hyppään pois
parikkakassa
siitä viheltelen
kiskojunassa läpi
kauneinta suomea ja pian
olenkin savonlinnassa, mun
kaupungissain
syntymäkehdossain

Tuhannet mietteet....

Monta tuhatta mietettä saa
Ihmisen ihmisen
Uuvahtamaan,
Sen ensioireena ovat
Haukotukset
Nuo
Väsymyksen ensiaskeleet,
Siksihi olis tarpeen
Hypätä hetkeksi
Luonnon kelkkaan ja
Olla miettimättä montaa tuhatta
Jonninjoutavaa
Vaan antaa luonnon
Puhista
Haavanlehtien havista
Käpysten karista,
Istahtaen hetkoseksi
Kannolle ja olla vain
Möllöttää ja jos vielläkin
Tuhannesti tuntuu olo
Uivahtaneet niin silloin pitää
Mäntypuuta halata,
Halata sylin täydeltä

Palaat sieltä
Tuhannesti kevyempänä,
Hymyn hentoisena
Mielesi on tuulten nopea
Tuntosi kirkas, kirkkaampi
Kuinkirkkainkaan
Sillä
Luontoäiteen helmoissa
Huolet huuhtoutuu
Tuhannesti poispyyhkäistyy

koossa...

ihminen joka
ymmärtää
hämärän heikot hetket
päivänvalon valaisemat askeleet
elämänillan kuiskaukset
on
elänyt arjen ankarimmissa
hän on soutanut
kuohuvissa koskissa
kävellyt allapäin
ilottomana
hän on
ihminen parhaassa koossa

suunta...

kylmän tuulinen
olotila
väsyttää
muttei nukuta
kolottaa vaikka en ole
vaivainenkaan

pistän nutun niskaan
ja meen tuulisen
ilman vietäväksi
vettä tulee vaakatasossa,
käännän kulkusuuntaa
menoni helpottuu
vaikka menenkin
päinvastaiseen suuntaan
sinne
mistä on pidempi matka
takaisin

hetket...

hetket
eivät ole
pieniä
vaan
ne ovat täynnä
mahdollisuuksia
uutukaisia
ne ovat
sinun tähtihetkiäsi
jos vain
otat hetken helpotuksen
sen
tuokion
jonka hetkesi vaatii

bussivarikko...

bussivarikolla
kaikki on
järjestyksessä
autot ojennuksessa
siistiä
sanois nuoret

varis kävelee
jalankulkukäytävää,
viisas lintu,
kuten
villilinnutkin jotka vain tulevat
ja menevät
autojen etumaskista eväitään noukkivat,
noita liikenteessä siihen liimautuneita
yöperhosia
itikan inisijöitä ja jokunen kunnon
lihaksikkaampikin menijä,
mutta varis tietää
että polun päässä on kunnon
roskis
ja siellä
monet herkkupalan
muruset

kävelen samaa käytävää
mutten roskikselle vaan
bussille
jolla huristelen
aamu viiteen
ja teen siitä eloni viihteen
muutenhan joutuisin
hevon hiiteen

Lokakuu...

Lokakuu
Marraskuuksi vaihtuu
Päivät
Aamut ja illat
Lähentyvät toisiaan,
Yönselkä
Pitkän peitokas
Tyynyttävän levokas

Mutta arkeni on
Yhtäpitkä,
Kuin suven
Yöttömänäkin
Pyhät ain paikallaan
Siksi käyn ajallain
Tahallain
Sillä elää ei voi
Vasemmalla kädellä
Vaan siitä pitää olla
Ote
- elämän ote

tuhannet sanat...

tuhansista
sanoista
rakkain on se
joka tuntuu

maan matonen...

ihminen on
pärjännyt alustaan
saakka muuntautumiskyvyillään,
ihan sieltä
matosesta saakka
ihminen on
kaikista elollisista ensin
hypännyt jaloilleen
kun
puusta pomppas,
kissaeläimet matki perässä ja
siksi heillä onkin yhdeksän elämää

ihminen kehittyy viellä
vaikka miksi,
mutta aina he siihen
alkuasetelmaan päätyvät
-matoseksi

siksi heidän kannattaa
niiden välissä
tehdä kaikki hyvät ja pahat
jotta kastikkaisena maan
uumenissa hyvin voisivat

tuhmuudet...

ei kukkaan tuhmuuksia
tahallaan tee,
vaan olosuhteitten
lykkäämänä
ja nuoruuden innossaan,
silloinkun
rajoja etsitään,
mutta kaikki saa jäädä  yhteen kertaan,
sillä lopuista tuomitaan

järjestäytynyt työnantaja...

järjestäytynyt
työnantaja on
turvallinen
työnantaja,
se tarjoaa työntekijöilleen
pitkäjänteisemmät työolosuhteet,
sillä on toimissaan yhteiskuntavelvoitteet
jotka luovat huomisenkin ylittävää katsetta,
se myös velvoittaa työntekijältä vastavuoroisuutta ja siksi tälläiset yritykset
menestyvät paremmin markkinatalouden myrskyisillä
merillä

luontaistalous...

elämämme on
suunnitelmallista
sillä emme elä
enää
luontaistaloudessa

kylätie...

hiljainen kylätie
vie
poispäin
vaikka haluaisin
toisinpäin
haluaisin jäädä
sillä täältä olen
täältä
minä metsänpoika
kulleronkukan ihailija
luontoäänien tuntija
aamusarastuksen menijä
auringonmukaan elijä
mut
meen
toisinpäin
varjoni ei tuu mukaani
ei tahdo kulkea
poispäin

työ...

työ
on
ihmisen
arjenpyhän
rakentaja
se on myös
mielenkehto
henkisten tunnelmien
kiikuttelija
sillä ilman työtä olis
- hiljaisempaa

ropisee...

syksyllä sataa
niinkuhi muulloinkin
mut
silloin se ropisee

tavallinen ihminen...

tavallinen ihminen
on kuka tahansa
erikoisuus
tuppisuu tahi vauhkompi
hän
voi olla myös etäinen
toisinaattelija
mitäänsanomaton
koiran kanssa kuleskelija
usein myös yksin vaeltavakin
mutta heidän menossaan on
oltava
kuntoilumeininkii

totuus...

yhtä ja ainoan
pysyvää totuutta
ei ole
on
vain
tilanteen kattama

tatuloituvat..

kuukaudessa on
monta päivää
yötä ja hetkien
hetkosta
ohimeneviä mutta
myös tatuloituvia
jos
oikein kohalle
sattuu

kurjuuden silmät...

kun katson
kurjuuden silmiin
näen kärsimysten
julman meren
kivuliaat päivänhetket
arjen ja pyhien
mitäänsanomattomuuden
siksi
itken
puolestasi ja toivon
huomisen  aukenevan
valoisammin

lokakuinen yö...

lokakuinen
yötaivas
ensipakkanen
poskipäitäni koskettaa
saaden nenänpäänkin
punottamaan,
on kiva hengittää
kuulasta ilmaa
aistia yön hiljaisuutta ja
nähdä tähtitaivas
jota kuu unelmoittaa

olen kolmivuorotyöläinen
ja sitäkin teen
kaukana kotoa,
juuri täältä
tähtitaivaan
alusmailta,
siksi käytän yötkin
elämällein ja ne minusta
ovatkin eloni mukavimmat

ylihinta...

mikään ei ole
ilmaista
ei
ilmainenkaan
sillä se hinnoitellaan
aina ylihinnoilla

luonto...

luonto ei vastauksia
kaipaa
sillä se tuntee,
luonto ei
huomista pelkää,
vaan
ihmisten huomista

itke...

itke,
itke itsesi
tyhjäksi,
huomiseen
keyemmäksi huomiseen
itke
sillä silloin olet
aidoin
- olet

padasjoki...

padasjoelta pääsee vain
kahta kautta
ulos
ja se toinen ovi on
luonnollinen

mulla oli kiiltävät hampaat...

mulla oli alkujaan
suu täynnä
hampaita,
kiiltäviä
ja ojennuksessa,
nyt ovat
haalistuneet,
vaikka hinkkaan niitä
yötpäivät

helsinki...

helsinki
on
elämän

pääkaupunki,
jokaisella

hetkellään,
rapusta rappuun
aamuruuhkasta iltavalojen
hetkeen
aamutunneista
illan viimeisiin

hakaniemi...

hakaniemi
tori
ruuhkaisat hetket
valintalo ja siltasaaren katuvalot,
ympyrätalo ja toinen linja
kolmaskin,
mutten kurviin mee,
sillä siellä
kummittelee
näitä kuljin
vuosikymmeniä sitten,
silloin jolloin
elämä
viherteli kauneinpiaan
säteitään

perämiehenkatu...

perämiehenkatu
sykkii
meren tunnelmaa
hiljaisten hetkien
kuiskausta
eilistä ja huomista,
muistan sen eilisen
muistan ja usein nukahdan
siihen

luoja...

luoja on
kaiken
perusta,
isoäiti ja
kummisetä,
elämäntähti ja iltarusko,
hyvien tuulien
purjehtija,
myrskysäiden
kesyttäjä,
tavallisen arjen
kuluttaja

raaka ihminen...

raainkin ihminen
on
ihminen,
hänkin joka ei näytä
miltään
hänkin

elää ei kannata turhaan...

elää ei kannata
elää
turhaan,
vaan
täytyisi kasvattaa
elämänviljaa
kylvää
ja sirotella se
iltaruskon
laitumille,
elämän myrskymerille

demariksi synnytään...

demariksi synnytään,
kepulaiseksi kynnetään,
kokkariksi vartutaan,
kommariksi joudutaan,
viherpiipertäjäksi ajaudutaan,
persuiksi katkeroidutaan

padasjoentie....

jos tienpinta
24:lta nyystölän kautta
padasjoen keskustaan
saataisiin kuntoon,
uudelleenpäällystyteksi
sitä kulkisivat mielihyvin
kevyenliikenteen kulkijat,
autoilijat ja luontomme
arimmatkin,
mutta tänään
se on
kaikille kuoppainen tie,
multakin
kenkä repesi, kun
kävelin tienpinnanrailoon

olen tavallinen...

olen tavallinen
niinkuin
monet muutkin,
ihminen
syntynyt
ja täysissä voimissani,
allani ei ole
tojotaa,
  muttas mitsu löytyy,
sillä meen töihin
ja takaisin,
käyn
s-marketissa ja c-marketissa,
toisesta ostan
halpaa
toisesta vain kahvit
ja
olutlaatikon

olen tavallinen,
kuulun kirkkoon,
joka ei valvo puolestani,
vaan
palvoo
suurempia,
mutta hiivin sillointällöin
kirkonmenoihin ja oon
kerrankin hiljaa

yöperhonen...

yöperhonen
auton valokiilassa
liitelee,
uneton
kulkija yön sylissä
yönvarjonliitelijä
jonka elämä on hetken
verran,
onnellisuutensa verran,
hetken
senhetken
jonka yönsyli sitä
liidättää

yltäkylläiset...

yltäkylläiset ihmiset
valittavat
turhasta,
sillä
heille ei mikään
ole
tarpeeksi

tuulastamassa...

kylmänsateisessa aamussani
on pilvinen
tunnelma
sillä
olen
hyvänmielen sarastamaton
sillä
olen valvonut
kolmatta vuorokautta
samoillasilmillä,
valvotulla mielellä,
- olenhan tuulastamassa

hetket....

pienet hetket
merkkitsevät huomista
hetkiä
iltapävän tähtiä
niitä kuutamoisia hetkiä
jolloin varjosi tunnistuttaa
tuntojais

tarjotin...

maailman
äärissä
olisit yksin
ventovieraitten
tarjottomilla

nyystölä...

nyystölä
ei oikeastaan ole
mitään,
muta silti kaikkea,
ainakin minulle,
elämän nauttijalle

luottamusmies...

luottamusmies
on
yhteisön mies,
yhteinen
lenkki firman
hyvinvointiin,
jossa duunari on
lenkkien lenkki,
kaiken alku ja juuri
jokahisen lenkiin
pitävin

luottamusmies on
välikäsi
arkojen asioiden
luotettu

menestyvän yrityksen
kivijalka on
toimivat yhteiskuntasuhteet,
joista vähäisin ei ole
henkilöstön
hyvinvointi

luottamusmies
on
luotettu,
hän on duunikaveri
jolle voi
viimeisen pisaran
vuodattaa
sillä hän
osaa
sen suodattaa
päivänvaloon vuodattaa

körmyniskaiset...

virta kulkee ain
alaspäin
kunnes
tasottuu
lammenpinnassa,
tuossa lumpeenkukan
kotimaassa,
onkimiehen
mielipaikassa
jossa
körmyniskaiset ahvenet
odottavat onkijaansa

aatoksia...

aatoksilla ei ole
veräjiä
ei lukittuja ovia
salattuja valoja,
sillähä
aatokset on tunnelmien
tuoksuisia hetkosia
ohimeneviä
hetken tuulahduksia

onneni seppä...

olen onneni seppä,
mutta takoja vaan
elämäni näkijä,
päivieni taittaja
polkujeni kulkija
minä vain
ohimenevä,
kuten vuodetkin,
hetket
perhosten hetket

päijänteen muje...

naaaprin kanssa käytiin
muikkuverkoilla,
siellä
olikin
joka silmässä
herkkujen herkkua
päijänteenmujetta
tuota villikalaa
jota ei  valtamerten aallokosta
ongita
eikä
kasvatuslammikoista  tongita,
sillä tuo herkkujen herkku on
villi ja vapaa,
kunnes
mut ja naapurin tapaa

arjessa...

arjessa
on
säännön
säädökset joiden turvin
pyhät aukeavat,
ilman niitä kaikki
olisi turhan mukavaa
jossa ei arken päivääkään

kohta kotona...

yöttömän yön päässä
on
koti,
siellä
padasjoen nyystölässä,
päijänteen helmen kainalossa,
luonnonhelmassa luonnollisemmassa,
siellä jossa mun mieleni lepää
sielt
kerään
elämäni eväät joilla jaksan reissuhommissani
ahertaa,
sieltähä
huomennakin sienimetstä
paistinpannullisen sieniä
kerään
ja onnellisempana herään

kylänmies lupas muikkuja tuoda
jos ahti suo,
jos tuo
niitä sienien kylkiäisinä paistelen
maistellen karpalohilloo,
tarjusjärjen hallahilloo,
puolukasta ja pihlajamarjaista
hyytelöö
jonka teon opin edesmenneeltä
anopiltain,
tuolta kaikkitaitoiselta

virmailansaaren luonnonnnollisemalta

sujuvasti...

rahat saa
sujuvasti
menemään,
mut mut
- vaivalla tulemaan

tähtemme...

aurinko on
elämämme valo
kuu ja tähdet tähtemme

en ole mistään kotoisin...

en ole
mistään kotoisin
sillä olen syntynyt
siellätäällä ja elän joka
säällä
en kaipausta kiveen hakannut
unelmiani puinut
olenhan iteni
ainut

hymyt lyttyyn..

syksyllä ei
kevätkään tunnu
missään
sillä vilu ja sivutuuli
painavat hymyt lyttyyn

olut...

olut maistuu
aina,
mut se maistuu
maukkaimmin sillohi
kun
sitä eniten janoaa

laulattaa...

ihmistä laulattaa
silloin
kun
ei
- nälätä

luottamus ansaitaan...

luottamus
ansaitaan

arosusi....

arosusi on
arka eläin
yönkulkija ja
täydenkuun tanssija
rauhanpolun viaton kulkija
vaikka häntä vainotaan
yöndemoniksi
vihanlietsojaksi
hällä on ihmisten turhat pelot
painonaan
vaikkei hän tuskaa ole
kellekkään tuottanut
sillä onhan hän arosusi
yönkulkija
täydenkuuntanssija
aroista aroin

.en eläisi...

en voisi elää
ellen tuntisi
enkä ymmärtäisi
jälkieni summaa
joita olet maksanut

hyvänolontunteenvalta...

hyvänolontunteenvalassa
ihminen
juurtuu
nykyisyytensä mukavimmin
hän katsoo
huomiseen  avarammin
eikä
aina ole poikkiteloin
- vain sillohi kun
ikävyydet hyppii
silmille

oikeinpäin....

kaikki ei ole
elämässä oikeinpäin
- eikä tarvihekkaan

hymyilevä hetki...

kuulakas lokakuun
aamu,
puut tiputtaneet lehtensä
paitsi
haapapuu
unelmien puu
tikanpojan kotopuu
se loistaa kaikessa komeudessaan
onhan hällä kaunis
syysruskainen asu yllään
pysähdyn havinan sinfoniaan
luontoäänien
harmoniaan
-  miuhun virtaa rauhaisa olo
luonnollisen hyvänolon hymyilevä
hetki

ohimennen...

ohimennen
eletyt päivät
eivät eilisiä jätä
eivätkä huomisia sijaa

kateus...

kateus kasvaa
kylvämättä,
se rehottaa hoitamatta
ja on
juolavehnääkin
viheluäämpi kitkettävä

edusmies..

edusmiehen
tulisi olla tyylikäs
joka suuntaan,
vahvempikin,
mutta ennenkaikkea hänen
tulisi  olla
suunnannäyttäjä
-  omalla
esimerkillään

taipuisin tapsus.

ihmisen ei
kannattaisi
ylpistyä
ei
alentua alemmaksi,
sillä
ihminen on luomakunnan
taipuisin tapaus

hellä kosketus...

hellä kosketus
on joskus
elämän kokoinen

suuressa elämässä...

suuressa elämässä
kukkivat
vastimattomat
kukkaset,
juuri ne tämänpäiväisen
arkiset

vippaskonstit....

vippaskonstit
hipoo
reilunpelinsääntöjä,
mutta jos niissä ei ole
epärehellisyyden leimaa
niin saakoot lähtöluvan

yksinoikeudet...

yksinoikeudet
ovat muilta
pois
ja
siksi niitä ei soisi
olevankaan

varallisuus...

varallisuus mahdollistaa
vaivattomammin,
mutta
vaivalla hankitut
kestävät

sallitaan....

ihminen oppii
josvain hälle se
sallitaan

puolialastomat...

puolialastomat
totuudet
ovat valheiden
opasteita

arankukat...

arankukat ovat
kauniin
viehkeitä
sillä heillä eivät
maljakoissa kuki

yöjalassa...

yöjalassa kulkijaa
katuvalot ohjaavat
baareihin taluttavat
yksinäisyydentieltä poistavat,
sillä päivänvalo
ei heille seuraa suo
vaan mukanaan vie

aamuruuhkassa...

auringossäteet
lämmittävät
sateen kylmettämää mieltäni
poishuuhdottua
mukavuutta
arjenpyhän ihanuutta
siksi käännän kasvoni
sinnepäin

pilvet
avauttavat mieleni
se verhoutti mukavuuteni,
palautti arkeeni
huomauttaen että olen
yksi monien joukossa
  aamuruuhkassa

ropsipino...

ropsipinon tuoksu
tuoksuu
vuosikymmenten jälkeenkin
sillä kuorin sen
kauniina keväänä,
lapsuuteni keväänä
ja tuolloin näin myös ensimmäisen
kangasvuokonkin
mäntyrinteellä

tänään kuorin
erilaisia pinoja,
niistä ei hiki virtaa,
eikähä
pihka tartu kämmenselkiin,
mutta kangasvuokko kukkii
samoilla mäntykankailla,
siksi ohikulkiessani
pysähdyn
ja muistelen elämäni
kevättä

tuhannet tutut...

et tarvitse tuhansia
tuttuja
et

vaan tarvitset
itsesi hyväksynnän
silloinkin kun kaikki menee
päin helvettiä

sillohikin
kun
taivas hymyilee
sinulle ja samalla
niille tuhansille

tarvitset vain
itsesi,
sillä olet hänen
kantajansa

nurkkasokeuttaa..

ihminen kuihtuu
ellei hän tunne
avaran
valtamerimäisesti
korpimetsien kokoisesti
sillä
pelkästään
jokapäiväinen elämä
nurkkasokeuttaa
ellei siin
ole riittävästi
huomioitavaa

ikikuusi...

ikikuusi
kasvaa
omissa korkeuksissaan
on
ain kasvanut,
muut halkopinoihin joutuneet
toiset joulukuusen ikäisinä,
joitakin elämä muutenvaan karsinut
   hän on
säästynyt luonnonmyrskyiltä
ihmisen mielihaluilta,
siksihi nytkin
kantaa tuhansia käpysiä
latvassaan,ihaillen
juurellaan
kasvavia lapsiaan,
joista osa on jo häntä
vyötärölle saakkaa

hevonlaukkaa...

venäjällä
kansa laulaa
palalaikkaa
siksi että elämä on
siellä usein yhtä hevon
laukkaa

rasvamaksa....

rasvamaksa
on
kansantauti
siksi se  tulisi
lenkkipolulla loppuun
juoksuttaa

suitsukkelaan...

ihminen ja irtojoutsen
yksinäisiä
vaikka parvi ympärillä
tuhisee
sillä
he kumpikin haluavat elää
suitsukkelaan

onnenmarjamailla...

onnenmarjamailla
joudut kyyristymään
rakkauttasi keräilemään
joskus raakileenakin maistelemaan

halkopino....

halkopino
pinojaansa
ryhdittää
siin motti poikineen
tulevan talven lämmittäjäks
- istahan pölkylle
hetkeks,
tuumaan ja huilaan
luontoääniä luuhaan
onhan lokakuun alku,
kurkiaurojen aikaa

syys...

syys
on
vilusta aikaa
ihmiselle,
joka ei ole puettanut
itseensä
huononpienaikojen varalle,
syys,
ihan vain lätäkön verran,
mutta se kylmättää
jos et ole
varautunut
hirmumyrskyihin
talvipakkasiin
ihmiselämän tilanteisiin,
ikävään
ilon
kyynelten tuomaan
kevääseen
jolloin voit jälleen katsoa
vapautesi kaiholaaksoja
rakkautesi kyläteitä
luontopolkuja
erämaateitä
valtateitä kotiteitä
heitä
niittyjen
perhosten liitelyä
mielimukavuutesi sijoja

yutongin lähiöbussi...

isänmaa
kirkko
silitetyt vaatteet ja
kansakoulun opettaja
ne olivat minun nuoruuteni
taluttajia,
  tänään katselen nuoria
joilla on
uudenlaiset taluttajat,
ihan yhtä merkittävät kun
minun
aikalaiseni,
siksi hyppään
lähiöbussiin
yutongin sähködösään
mielihyvin,
sillä huominen on edessäin

kiintiöpakolaiset...

kiintiöpakolaiset tarvitsevat
apua
he
myös auttaisivat montaa
pienenpientä kuntaa
jos
vain huolittaisiin
ennakkoluuloista luovuttaisiin
realiteetteihin luotettaisiin

viiskyt syntynyt...

viiskyt luvulla
syntyneet
näkivät
sodanlapset syvemmin,
he näkivät
vanhempansa
jotka olivat joutuneet
kärsimään omien vanhempiensa
kohtalosta,
sillä sota ei tapa
aina kivuttomasti,
vaan se tarvitsee siihen
monta sukupolvea

turvattomat kylätiet....

ennenvanhaan
nälkä
ajoi
ihmiset kerjuuntielle,
nälkämaille hallasoille
turvattomille kyläteille,
tänään
lähiöbaariin
- bisselle

treenaamista...

eläminen vaatii
hengissä pysymistä,
siksi sitä
on
treenattava
päivittäin

hullun viisaaksi...

viisaaksi on
helpompaa
tulla
kuin
tyhmäksi,
sillä se vasta
korkeakouluja vaatii

telakat...

telakat synnyttävät laivoja
rahtilaivoja
huvijahteja,
hyvät telakat ovat suomeen
ankkuroituneet,,
tuonne
teknologian pii-laaksoon,
  sillähä alukset tahtovat
pysyä pinnalla
silloinkin kun niiden
pohjatappi on aikansa pidätellyt

syvin hetki...

aamulla ennenkuin
aamukaan herää
on elämäntyyntä
jossa kuiskauskin
kuuluu
vuorten taa
kello
käy kuutamonsäteiden
varjossa
tuosa tunnelmallisessa ajassa
jota en voi ostaa
matkatoimistoista ja mennä
nauttimaaan valtamerten taa
vaan
aamulla ennenkuin
aamukaan herää
silloin
on se hetki
- syvinhetki

Elämän kiireet...

Elämän kiireet
Auttava löytämään
Arjen
Mukavuudet

juurettua...

nykyaikaa
vanhuus
vierastaa,
mutta se nuoruutta
kiehtoo,
näin on ollut iät ja ajat
sillä
luonto tahtoo hitaasti
juurettua

sienikastike...

sienikastike porisee
hellallain,
siin
herkkutatit ja korvasienet,
rouskut ja leppäsienet,
kattilassa porisevat
potatit
jotka eivät kuorimista
tarvitse
leipäviipaleet padasjoen
ruislimpusta joiden levitteenä
valion voita,
kasvimaani
kurkku viipaleita,
hedelmäkupissa puolukat ja mustaviinimarjat,
karpalot ja raparperin kuutiot
juomanain
kylmä kaivovesi

evääni  maistuvat
sillä niiden mausteena on
lähituottoisuus,
ne maistuvat
ja enemmänkin

kauneutta on teot...

kauneinta kauneutta on
teot
jotka lämmittävät
mieltä,
- teot
kanssakulkijoiden
aikaansaamat

elämän halkomotti...

yhteisymmärryksen
eteen kannattaa
urakoida,
sillä vain siten
saadaan
tuloksekkain
elämän halkomotti,
urakoitten urakka
joista jokainen hyötyy enemmän
kuin
-  toisinpäin

padasjoen nyystölä...

aamunraikas
padasjoentie
hiljaiset äänet seurassain
syyskauneus sylissäin
aamunsarastus silmissäin
siksihi lenkkini
kulkeutuu ripeän hyväntuulisesti
onhan mulla seuranain
luontoäiteen kauneimmat hetket
joita somistavat syksyn värittämät
tienvieret
nyystölänlahti ja werhon kauniit pellot
rantakaistat ja talvimuuttoa varten
levähtämään jääneet joutsenet ja hanhet
joita ketunpoiikanen kirkkain silmin ihailee,
mutta pian tyytyy
metsähiireen jota liitohaukkakin hetken ihasteli,
mutta pian lenteli
pitkin sinitaivaan
aluskantta, jossa hällekkin aukenevat
avarammat elämän ilonhetket
onhan allansa
sinivetinen päijänteenlahti
jossa kalamies verkkojaan kokee
lokkipaarvi seuranaan,
joten mikäs mun on jolkutella
aamulenkilläin

yhteinen hyvä...

yhteihen hyvä syntyy
yhteisesti
tekemällä
toista tukemalla
toista vahdittamalla
kaikkia mukana
pitämällä

työmies...

työläinen on elämän
mukainen arvonimi,
se on
nimi
josta ei kaikki kuitenkaan
tykkää,
jotkut eivät lainkaan,
sillä
työmies ei toimi enää orjan lailla,
napista painamalla,
vaan hän tätänykyä
on
yhteiskunnan avainsana,
sillä hehän
elättävät koko
valtakuntaa,
heidänkin jotka eivät
siedä koko ammattinimikettä

yömyöhällä...

yömyöhällä
tunnet kuinka
pieni olet,
yömyöhällä jossa
ei valon ääntä,
ei kuiskauksen lämmintä
katsetta,
vain säkkipimeää
eikä äänen kuiskaustakaan,
silloin huomaat suuruutesi
koon,
pienuutesi mitan

pienet kunnat...

pienet kunnat eivät
kasva
enää savupiipputeollisudesta,
eivät
ja siksi
heidän on katsottava uusiin
mahdollisuuksiin
väestön saamiseksi
kuntatalouden ylläpitämiseksi

maailma yhdentyy,
kurimmmassakin kolkassa
tiedetään missä on mahdollisuus elää
vapaammin
vauraammin
hyvinvoivemmin,
siksi pakolaisia virtaa
länsimaihin,
toisia nimitetään elintasopakolaisiksi,
joitakin muiksi vain
jos haluamme väestökehityksemme
kasvavan
heissä on mahdollisuus,
mahdollisuus
kaikkeen,

hyvään ja pahaankin,
mutta sen kaiken mekin
taidamme

aamutuimaan...

aamutuimaan
nähty
iloisen virkiän katseen
sitä itsekkin
hyvällemielelle

keräännyin
tuima ilmeeni perääntyi
ja hyppäytti pikkuharmieni yli

tuosta vaan

yhteen nippuun...

pääkaupunkiin mahtuu
paljon,
mutta enemmän
sopisi
maaseudulle
    sopisi
muttei yhteiskunnanpäättäjille jotka tahtovat
ihmiset samaan
nippuun

hyvä sydän...

hyvä sydän
säteilee
näkemällä

kunnon kommunisti...

kunnon kommunisti
polvistuu
aina
markkinatalousherran
syliin,
sillä
hän tarvitsee
suolistonsa puristajaa

lutherin synnyttämät kristityt...

luther synnytti
viattomat
kristityt,
mutta hän unohti
siunata
heidät,
siksi nämä
saatanan jälkeläiset tekevät tuhojaan
koko
luomakunnalle,
toisin
on
muitten uskontojen
laita,
sillä ne ovat
pysyneet alkuperäissä
kuosisssaan

populistit ja hitler...

hitler
oli
monen kummisetä,
niin monen,
että hän kylvi
tämänkin päivän
populistit

ihminen on nero...

ihminen ei ole
puhdas
ei helmiäisen valkoinen,
ei
ei patavanhoillinenkaan,
vaan myrsysäiden kylvettämä
orpo
omenavaras jos kohalle sattuu
ihminen
on myös
nero
mutta vain
vähäsen

kuivakas...

kuivakas elämänasenne
ei suuria leivo,
ei ainakaan
hymyn huomisia

hohtavat hankiset...

kevät on
hohtavia hankisia,
pakkastuulettamia
ulkoilusäitä
pajunkissoja ja vihoviimeinen
leskenlehti
joka pientareella on nostanut
päätään,
juuri samalla
mättähällä jossa
kevätpuro solisee,
se on hetki jolloin
elämä virkoaa,
ryhtiä nostattaa
mielet riihen ylähirsille saakka

kaukomailla...

kaukomailla olet
lähempänä
kotiasi,
sillä
silloin ymmärrät
kotisii merkityksen

tuhannet tähdet...

tuhannet tähdet
näkyvät vain
yöllä

silloinkin
vain
yönvalvojille
täydenkuun ihailijoille
hiljaisten hetkien
nauttijoille

syyslintu...

syyslintu sukii
räntäsateen kastammia
siipiään
painaen päänsä
sulkiensa suojaan
sillä on tullut se hetki
jolloin sen on otettava
siivet alleen ja liideltävä
talvikylmien yli,
jotta voisi palata
synnyinsijoille,
kauniiseen päijänteen helmen
rantamaille
padasjoen nyystölään

taipuisa elämälleen...

tavarataloissa
on
vallinnanvaraa
kellä
niihin varaa

katselen näyteikkunoita
en kehtaa
sisälle mennä sillä
eihän mulla siellä
päällepantavaa
kotiinikannettavaa,
sillä
olen matalapalkkainen
juuri sellainen,
joka on taipuisa
elämälleen

syvin...

tuhannesta
toiveesta
toteutuu
syvin

yksilöt...

yksilöt
muodostavat
yhteisöjä,
niitä jotka tekevät
huomista

olen isoisä...

olen isoisä
lapsenvahti ja nuoruuden
kaveri,
siksi tenavat viihtyvät
sillä he eivät tykkää
vanhuudenpäivien
höpinöistä

elän...

elän
elän,
elämääni elän

sillä tää on mun aikaa

syysvärit...

syysvärit ovat valloittaneet
nyystökänlahden
luonnonkauniin
niemekkeen,
sen peltosarat ja puustoiset rinteet,
hetteisen lintuparatiisin
ja karunkallion jossa
ikimänty jämäkkänä katselee pitkin
päijänteen selkää jossa kalastaja
verkoillaan,
taivaanlinnut liidoillaan

oon aamulenkilläin,
kuten aina kun
mieleni haluaa
katsella kaunista luonnonluomaa,
en juoksentele oikeastaan
kuntoni vuoksi,
mutta ei siitä liene haittaakaan,
ellei astele
nyystöläntien kuoppiin,
jotka ovat vaarallisia
etenkin kevyelle liikenteelle
eikä ne auton tukielimetkään
hyvää tee

täytän pian 62,
jumatsuikka,
sitä on vaikeaa hahmottaa todeksi,
sillä
mielikuvissani tuonikäiset
höpertelee ja ovat
muutenvaan mukavia
työelämästä poisjääneitä

yhtäläisyyksiä
minulla on mielikuvieni
kuuskymppisistä on,
höpertelen ja muutenkin tykkään
enemmän olla mukavien sanojen
sanoittaja,
mutta työ on mulle sellainen asia
joka merkitsee enemmän kuin lomat
ja joutenolot,
mulle työ
merkitsee itsensä elättämistä,
yhteiskuntavastuita,
se on suurin sosiaalisin tapahtuma
johon en yltäisi nyystölän kauniissakaan rantamaissa
lenkkeilemällä,
siksi toivon saavani tehdä työtä
loppuuni saakka ja vähän sen ylikin,
mutta ne ylityökorvauksina

liekin henki...

kynttilän valo
lämmittää
syysmyrskyn kulkijaa
minua myrskytuulten
vapisuttamaa
likomärkää
ihmisparkaa

olen kalastajanpoika
aikuinen
kuitenkin
siksi ymmärrän liekin lämmön
näen sen
sydämmeni syksyilläkin
elämäni tummina
hetkinnä

Ammattiliitot...

Ihminen ei ole
Kone,
Vaan sen isäntä,
Siksi
Ammattiliitot ovat
Tekijöiden tekijöitä,
Arkipäivän uurastajia

karpalosuo...

karpalosuolla minä
ja kurjen poikanen,
elämämme
poikia molemmat

mulla on ämpärit jo täynnä,
mutta kurki syö viellä
ja voimistaa itseään sillä
hällä on edessään
lentomatka bulgariaan,
sinne naavojen suolle,
varjojen tunnelmalliselle
suolle jossa on sen talvikoti,
täällä suon reunalla syntymäkotinsa
tiedän
sillä olen hänet rengastanut
ja gbs:n avulla pystyn seuraamaan rakkaan
lintuseni elämää

katsomme toisiamme,
puhelen,
hän kuuntelee silmillään,
hymyilee olemuksellaan,
sillä
sydämmämme lyövät
samaan tahtiin

vapaus...

vapaus syntyy
aitaamattomista mielistä
roihuten
ennakkoluulottomista
asenteista
eikä sillä ole
sanelukonetta huomiseen

vapaus on mielen keveyttä
hetkiä jolloin voit olla
mitävain,
tullen mennä
katsella ja nukkua
bussilla liikkua,
sähködösällä etenkin,
se on vapautta
joka avautuu kun
herään auringon ensisäteisiin
eikä minun tarvitse
varjoja väistellä

kahleet...

ennen valtameret olivat
vapaita
sinitaivaskin
tähdet ja kuu
-ennen sai vapaana peltoniittyiltä
kukkia kerätä,
sytyttää
hetkenmiielijohteen nuotion rantakalliolle
joissa porisi
nokikahffeet,
kypsyivät maukkaat kalat ja
muut maistuvaiset
-tänään elämä on
säännöillä aidattu
ja korkeimmillakin kahleilla
varustettu,
jotka ihminen on itselleen rakentanut

entinen suuruus...

Syysaamun sadepisarat
Lenkkipolulla pisaroivat
antaen kuralammikolle hauskan ilmeen,
pysähdyn ja ihastelen...
lapsuus tulee pisaroista mieleen,
jolloin elin sadepisaraoitten aikaa,
vapaaana,
vailla kahleita,
oli vain äidin huolehtivaiset
katseet
ja kansakoulunopettajan nuhteet,
se oli aikaa jolloin olin

elämäni herra,
maailmanäärien valloittaja,
elämän menestyjä,

tänään olen kuralammikkoa
ihasteleva
entinen suuruus

ratkesin...

laihuttelin
tosissaan
kuihtusin
nälkämaille joutusin

mut
sitten ratkesin

minä ja haapapuu...

minä ja
haapapuu,
me
jo lapsesta saakka
olleet,
puu korkeuksiin
kerinnyt
pyöristynyt ja vahvistunut.
minäkin
mutten mihinkään
levinnyt ja harmaantunut,
mut
yhteistä meille on yhteiset
hetket,
nämä
jolloin nojailen puunrunkoon
ja haapapuu tuhisee
elämän viisauksiaan,
nyt se havisten lehtensä
varisuttaa sillä se tahtoo
talveen asettua

Juttujen solisittelija...

Sanoilla
Tarkoitetaan,
Pilkuilla taivutetaan
Lauseita tulvimaan
Jutuiksi solisemaan

Äänettömät sanat
Silmissä loistaa
Ne eivät tavuja tao
Eivät virkkeitä luo
Vaan tahtovat sun luo

En voisi elää
Sanattomana,
En hymyillä
Kertomatta,
Rakastaa ja vihata
Kysymättä
Olenhan
Juttujen solisittelija

Aamun tunnit...

Yö aamutunneiksi
Vaihtuu,
Tähdetön mieli
Unelmoimaton täysikuu
Seuranain,
Onhan syysmyrskyinen
Yö,
Hetki jolloin
Luontoäitee pesee luomiaan,,,
Kissa  kehrää
Mielipaikassaan
Se huithait ilmoista
Välittää,
Vaan arvostaa
Uuninpankon lämpimyyttä
Ruokakupin herkullisuutta
Kermavaahtoista maitokuppiaan,,,
On hetki,
Jolloin on aikaa
Jolloin olen
Enemmän ja syvemmin

Syys...

Syys on
Vuoden romanttisinta
Aikaa,
Silloinhan on kesän
Heleät hetket viiletetty,
Talvipakkaset  odottavat,
Keväänkorvan uudestisyntymiset
Eessäpäin,
Syksyllä käperrytään
Tuvan nurkkaan,
Vällyen alle suojaan,
Lämpöä tuomaan
Jota syysiltojen
Tähtitaivaat tanssittavat
Kuutamoyöt unelmoittavat

Esutsu.blogspot.fi

voittaja....

yleensä on mukavaa
voittaa
huonompi hävitä
sillä
kumpikin aukoo uusia
ovia,
siksi
olet aina voittaja

Väsyneenkiire...

Hyvin nukutun
Yön jälkeen
Tuntuu tyhjäntäydeltä,
Ei kivistä
Pakota
Eikähä mitäkään,
Sitä vaan mollottaa
Eikä oo
Väsyneenkiireen menomieltä

tietsikka...

aikojen alussa
ihminen
ei  tarvinnut

tietsikkaa,
sillä hällä oli
tietoa omasta
takaa

lauhottuu...

taivas tummenee
myrskyn
eel,
lauhottuu
kun
rauhottuu

onni...

onni syntyy
tunteesta,
onnettomuus
- tilanteesta

likoon...

kun laitat
itsesi likoon,
olet paljossa mukana,
sillä useimmat vain katsovat

arki...

arki,
ihan tavallinen
aamulla alkava
iltaan päättyvä
yöt nukkuen
aamuun uuteen
heräilevä

olen luottamusmies ehdokas...

olen työpaikkani
luottamusmies
ehdokkaana,
minä joka en kyselemättä
osaa mitään
n
n
minä,
kokenut eläjä
joka ei vielläkään osaa
helpottaa
vaikka toiset aamut sarastaa
luontopolut ihastutaa
vääryyydet vihastuttaa

haapapuu...

elämä on iso
puu
monihaarainen
lehtipuu
kuusi tahi ikimänty
elämä on keväästä syksyyn
kunnes
havisten varisee
kuten
haapapuu

yhteishenki...

yhteishengen aikaansaaminen
on
inhimillinen juttu,
se on
yhteisön juttu,
yritysten ja instituutioiden
kattuparru,
sillä
ilman toimivaa
joukkuehenkeä ei mitään saada aikaan,
ei yhtiönä
ei yhteisöinä,
eikä minään

hyvän yhteishengen perusta
luo yksilöiden menestymisen,
se luo miellyttävän työilmapiirin,
henkilökohtaisten ominaisuuksien
esiintuomiset,
se auttaa yksilöä
hyvinvoimaan

meinasin...

meinasin
mutta
hylkäsin
  aattelin liian
pitkään

ei pitäisi
sillä
aattelut estävät
tunteitten roihut

hyvä valmentaja...

hyvä valmentaja ei etsi
valmista
menestyjää,
sillä niitä ei ole,
vaan hän tarkkailee
kehityskelpoista

niinkuhu hyvä ravurikin
syntyy
vuosien
jälkeen,
niiden vuosien,
jolloin
yhdessä
itketään
kaikki maailman
pahuudet

ihminen
on
luonnonlapsi,
jos suot hälle  mahdollisuuden,
kaikki on mahdollista,
jos
rajoitat hänen kehitystään
synnytät jotain aivan muuta

ihmisen pää..

ihmisen päähän mahtuu
monta
oppii,
sinne soppii
monenmoista,
muttei
kaikenmoista,
ei etenkään
vastenmoista

kouluratsastushevonen...

kouluratsastushevonen
tanssii
ballerinan tavoin,
sen rytmi on
tuhannesti reenattu
siksihi se ilomielen
vaivattomuudella
tanssahtelee
otsatukkaansa heiluttelee
tuuheata häntäänsä
heiskuttelee

padasjoki...

padasjoki on pien joki,
jokihinen,
melkein puronen
kirkkomäen kupeessa
siin se on lorissut
huomiota herättämättä
ihan ain
virraten  elämänvettä
tyynenlainehilla
laskeutuen viimein päijänteeseen,
tuonne sinivetiseen elämänjärveen,
joka kaikkialle hyvältä maistuu,
niin mullekkin,
joka täällä helsingissä
kraananasta valuttelen janonijuomaa

askeleet...

ihmisen tulee ottaa
askeleleita,
sillä
makuuasennossa
pääsee vain
mielikuvitusmatkoille

Toiset ihmiset...

Ihminen voi olla mitä vain,
Mutta siihen hän tarvitsee
Toisen
Ihmisen,
Toisia ihmisiä,
Sillä yksin hän ei olisi mitään,
- Ei olisi syntynytkään

herrani...

en jummaliani etsi,
sillä mulla on yksi
herrani
omatuntoni
rakkauden tuntoni
se on syvänjuurinen
vapahtajani kokoinen
siksi
iltaisin lauleskelen
suruissani itkeskelen
vihoissani kiroilen
sillä
perkeleet eivät kuulu
tuntooni
vaikka ne koputtelevat
vähänväliä

siskoni maria...

siskoni maria
on viisas ja kaunis
ihminen,
melkeinkuin minä,
mutta
tyylikkäämpi,
sillä mulla on ikuinen
veryttelypumuoti
ylläni

päijänne...

päijänne tuntuu
mukavan pehmoiselta
kun sen sanana kuulee,
mutta kun siihen molskahtaa
uimaan
tuntuu se mielenkevyeltä,
kesäillan tyyneydeltä
jossa haluaisi
ikuisesti varpaitaan
litkutellla

ihmisen varpaat...

ihmisen varpaita
ei sovi
arvostella,
sillä ne ovat
herkkiä tuntijoita,
mutta ihmisen päänuppia
tulee kopsutella
tarpeentullen
sillä se tarvitsee
tuontuostakin ohjeistusta.,
sillä muuten se menee sinnetänne
omanpäänsä mukaisesti,
sillä se ei ole sisäsyntyisesti
joukkuepelaaja

muovautuu...

ihminen muovautuu
ympäristönsä
vaikutuksesta

huomisen politiikka...

huomisen politiikaa hallitsevat
sellaiset puolueet
jotka puhuttelevat
ihmisten arkea,
eivätkä instituutioita,
sillä huomisen ihminen
ei halua kuulua
leimallisesti sidosryhmiin,
vaan he katsovat
- päivänsä kuvaa

aidointa...

jos haluan,
mun on se itse
ansaitsettava,
sillä silloin se on
aidointa

pitkäjänteisyys...

kukaan ihminen ei voi
täyttää
tuhatta vuotta,
sillä
heiltä puuttuu
pitkäjänteisyys

vapaavuorenlinna...

helsinginkadut
huutavat
tyhjyyden  tunnetta vaikka
niitä astelee tuhat
tunnettua
vierasmaalaista ja hyvänpäivän tuttua,
sillä
helsinki on vapaavuoren linna,
jossa ei saa kuiskailla
maakuntahenkisesti

pelottava ihminen...

ihminen jolla on paljon,
mutta ei laisinkaan
myötäntoista
asennetta lähimmäisiin
on
kylmäntuulinen ja hyvin
pelottava
jos hänen kynsiinsä
joutuu

ammattiliitot...

ammattiliittoihin
kannattaa
kuulua
sillä ne ovat tehokkaimpia
työmarkkinoiden osaajia,
sillä niitä hallitsevat
osalliset
- työntekijät

kuningas ja mielipuolikissa...

ihmisestä
voi tulla kuningas
tahi
mielipuolihullu kujakissa,
jos vain
antaa itselleen
mahdollisuuden

metsähiiri...

metsähiiri juoksee
henkensä edestä
sillä siitä on
kiinnostunut
taivaanlintu,
tuo jalorotuinen
tuulihaukka,
mutta haukka joutuu
tälläkertaa haukkomaan
henkeään sillä
hiiri vipelsi pesäkoloseensa,
jonne ei haukan kynnet
ylettynneet

tuulenhenkäys...

jos elämästä puuttuu
tuskanhiki,
pettymykset,
itkun ilon aiheet,
elämä on tyhjää
tuulenhenkäyksen verran

syys...

syys
on sateista
tulvillaan,
siksi niillä mieluusti
soutelen
unelmia kuutamoin
tähtitaivasta ihailen

kehossaan

ihminen elää
kehossaan
vain kerran,
kukkanen vuodesta
toiseen

joskus...

joskus
sanonattomat
sanat kuuluvat
selvemmin

syys...

syysomena
maistuu kirpeän raikkaalta
aamunkoilta
elämänilon  punaposkiselta
siksi se maistuu
kauniille aamuselle,
hyvämakuisille
päiväselän mukavaiselle

seppä...

olen oman onneni

seppä

elämäni TAKOMANA
OLEN
siksi tyydyn
nykyisyyteeni,
huomiseen ja pahimpiinkin
päiviin

julkisuus...

julkisuus on läpinäkyvää
siksi se luo
turvallisuutta

Taivaanranta....

Taivaanranta loistaa
Viininpunaisena
Se suorastaan loimuaa
Tunteitten palosta
Siksi minulla ei ole hetkeen
Mitään sanottavaa
Olen vain

Luonnonihmeitä
Näkevät sellaiset ihmiset
Jotka kokevat

Tumppaan tupakani,
Sylkäsen natsalle.    ///
Nykäsen
Kaveriani joka on nukkunut
Koko

Illantienoon,
Hän aamuvirkku
Luonnontieteen maisteri

Viisaasti eletty...?

Viisaasti eletyssä
Elämässä ei ole hohtoa
Ei katumuksen päivääkään

Nollata...

Ihmisen tulisi
Sillointällöin nollata
Itsensä

Ennen...

Ennen olin kevyempi
Laihempi,
Enhän ollut nähnyt
Elämää,
Tänään katson enemmän
Eiliseen,
Hymyilen tuhdisti

Sukupuuttoon....

Aina ei ole mahdollisuutta
Saada haluamaansa
Ja se on
Ihmisen pelastus,
Ihmiskunnan pelastus,
Sillä olisimme jo aikoja
Sitten kuolleet
Sukupuuttoon
- ahneutemme vuoksi

Tuli ja jumala...

Pelkään tulta ja jumalaa,
Mutta eniten
Vapisen
Kohtaloni kourissa sillä
Se ei tunteile ###
                       Eikähä
Kysele ###
Ei vastaile
Toivomuksiini
Vaan juoksuttaa
Polullain

elämäntahti...

elämäntahti
kulkee arkiteitä///
pyhäteitä pitkin
se on kuoppainen tie,
läpi
arjen metsäkorpien vie
vauhtibaanojakin sillointällöin,
mut
enimmäksen elämäntahti
viihtyy ruuhkattomilla,
jokapäiväisillä rauhan
teillä

etäisin...

kaikkein etäisin
paikka
on
-  eksynyt minuus

levyttäminen....

mikään ei voita
joutenoloo
paitsi
- levyttäminen

Ylihuomiset...

Kaikki huomisen
Päivät ovat mahdollisuuksia,
Myös
Ylihuomiset

Kylläinen elämä...

Kylläinen elämä
Ei hymyile
Sillä siltä puuttuu
Elämänjano
Nälkä ja eteenpäinvievä
Katse

syyshetki...

syyshetken
rankkasade saa
purosen iloisesti
virtaamaan,
siihen pieni lapsi
jalkansa tömpsäyttää ja
voi

miten suuri ilo kasvoilleen
virtaakaan,
suuren ilon hälle
aikaansaa

Poskilihas....

Tärkein lihas
On
Poskilihas,
Sillä se hoitaa
Aikamoiset mellakatkin

on hetket...

on hetkiä jolloin
mikään ei vaivaa
ei kiihytä,
jarruttele,
on hetkiä
jolloin stressi ei
päätä vaivaa
eikä suklaa suussa sula
- nyt on juuri sellainen
hetki,
hetki ilman päänvaivaa
ja siksi tuntuu
kuin
leijailisin vaan,
olisin ilmaa
tyyntä ilmaa

hakaniemi...

hakaniemi
on
suomen
kohtalokkain tori
- hyvä tori

bussikuskit...

bussikuskit
morjenstelevat
tuhat kertaa tunnissa
toisilleen,
koska
näkevät toisensa
-ensikertaa

ikävän sävelet...

ikävän sävelet

surumielellä soitetaan
alakulolla
vaietaan,
ikävän sävelet ovat kaipausta
täynnä

rakkautta ja vihaa
onnen takapihaa
jossa
huokuu
sumuinen eilinen

en voi katsoa sinne
mutta muisto vie
sylissään
kuulen raastavat
sävelet
yhä voimakkainpina
ikävän sävelet
joussa ei lempeän huilun
huomisen sointu soi

Työläisperhe...

Työläisperhe
On kaunis family,
Sillä siinä korostuvat
Ihmisten parhaimmat puolet,
Työt,
Koulut,
Päivähoidot,
Rahan vähyys,
Unettomuus,
Laskupinot,
Kinat ja uudenvuoden tinat,
Sitä ei voi
Rikas ostaa,
Ei edes hetkeksi vuokrata,
Sillä se on etuoikeus
Työläisille

Merirosvot....

Merirosvot ovat
Tätänykyä
Valtiollisia tekijöitä
- roistovaltioita

Yövuoro...

Yövuoro
On
Erilainen työvuoro
Ja se tarvitsee tekijäkseen
Erillaisen entisen nuoren

Ennenvanhaan...

Ennenvanhaan
Liikuttiin luonnostaan
Sillä eihän sitä
Muullatavoin mihinkään,
Tänään
Veturit vievät tuovat,
Moottorivehkeillä siirrytään
Ja laiskemmiksi venytään

Kantapää....

Ihminen oppii
Parhaiten
Kantapään kautta

hyvä ihminen...

hyvä ihminen

auttaa kanssa kulkijaansa

Punkaharju....

Punkaharjulla
Oon tunteita syviä tuntenut
Maallisia
Luonnonsylillisiä
Olen saanut ihastella
Luontoäiteen kauneutta
Ikipuita jämäköitä
Vesistöjä sinivetisimpiä
Kuunsiltaa illan hämärtyessä,
Sitä en muuall ole
Aistinut,
Vaikka maailman polut
Kulkenut

pelko...

pelko
on
hyvä tunne,
sillä
siin on pitkän iän
salaisuus

Sähköbussit....

Sähköbussit kulkevat
Hiiren hiljaisesti
Siksi niissä on
Ratikkakello,
Nämä bussit eivät myöskään
Jätä taakseen
Pakokaasuista nokipilveä
Vaan liikkuvat
Ympäristöystävällisemmin

Arjen helmet....

Arjen helmiä
Ovat hetket
Jolloin olet
- olet vaan

Nälkäinen mieli....

Nälkäinen mieli
Ei tyydy tyynyteltäväksi vaan se tahtoo
Tunnoillaan nähdä
Kokea
Mielellään tuntea
Nälkisellä mielellä on ain
Tiedon jano
Sammumaton jano
Sillä se haluaa
Tunnoilleen
Tunteen paloa
Mielellensä valoa

Olen kasvatettu...

Olen kasvatettu
Elämään
hyvin puhuttu
Tuhansittain saarnattu
Arkeeni saatettu
Siksi tiedän tieni suuntaviitat
Mutta minun opittava siellä kulkemaan,
Tiedän harhautuvani
Sillä olen syntymäutelias
Elämänlaiskuuden nauteliskelijakin,
Mutta ne
Hyvin puhutut
Tuhansittain saarnatut
Johdattavat tielleni

Vaivat....

Kaikkia vaivoja ei pidä
Ihteensä
Ottaa,
Sillä  osa tulee
Kyselemättä

Mummo ja pappa...

Pappavainaa näihin aikoihin,
Ennenmuinoin oli
Jo maatilansa
Töissä,
Mummo lehmät lypsänyt,
Aamutoimet hoitanut

Minä en elantoani
Revi pellon
Pientareesta,
Sillä yhteiskunta on
Ohjauttanut mut
Nykyhommiini,
Mutta samalla tunteikkuudella
Elämääni ahkeroin,
Kiitos
-Mummo ja pappa

Ykskaks....

Ykskaks on
Välähdys
Ilonmielen leimahdus
Aamutuiman tervehdys

tunnettuja..

kaikkien
ei ole hyvä olla
tunnettuja,
sillä
muutenhan olisimme
samannäköisiä

syyskuu...

syyskuu
on sateista tehty,
myrskytuulilla tuiverrettu,
punasilla omenilla herkuteltu
sienimetsän aarteilla makusteltu,
syyskuu on hetrkutusten hetkiä,
elonkorjuun aikaa,
muuttolintujen lähdön ikävää,
syyskuu varustaa meidät
talvipakkasten varalle,
viimoihon tuivertaviin

työmies...

työmies on aina
palkkansa
ansainnut,
toista on niiden laita
jotka tumput suorina
heitä arvostelevat,
suurimmat moittijat
ovat
työmarkkinoilta
poistuneet yltäkylläiset
mahtailijat

laumaeläimet...

ihminen tarvitsee
toisiaan
siksi olemme
vähintään näköetäisyydellä,
niinkuin
villieläimet
tuotantoelukat,
sillä
olemme kesytettyjä
laumaeläimiä

riittävä etäisyys...

riittävä etäisyys
suojaa
se on panssari kolhuille
jota läheisyys
luo
mutta se on yksinäistä rauhaa
pelottavia hetkiä
jolloin ei ole
mihin
tarttua
siksi antaudun kolhuille
elämänsuruille
mielipahoille
jotta joskus voisin
johonkin tarttua

Arkitanssit...

Arkitanssissa oppii tanssiaskeleet
Huomaamattaan,
Sillä ne ovat elinehto
Jotta pääsee
Iltapäivätanssuihin,
Jotka jo
Pyhiltä tuntuvat

Ilman arjen
Jokapäiväisyyksiä
Tavallisuuden samankaltaisia
Ihminen
Näivettyis
Kuivettuis
Ja ilman hohtoa jäis

kumarassa...

kumarassa mielessä
vietetty elämä
on
ryppysen hymytöntä

matkaeväs...

eletyllä elämällä
ei voi huomista
elää,
mutta se mahdollistaa
vaivattomamman tien kulkea
jos sieltä osaa tulevaisuutensa
matkaevästä ottaa

syysilta...

syysilta,
sade ropisee akkunaan,
kynttiläliekki
rauhaisasti valaisee,
lämpöisästi loistaa,
luen kirjaa
jossa kerrotaan
maailman alkuajoista,
oon lukenut sitä ennenkin,
mutta aina se kiehtoo

kissani makoilee pöydällä,
viiksiään
vahailee

-meillä  kummallakin on
kiva syyskuinen hetki

petaa...

ilta on
pehmeämpi kuin
aamu,
sillä se sijaasi
petaa

veriarvot...

ihmisellä on
on
veriarvot,
ihmisarvo,
omantunnon arvot
ja
muut arvot,
mutta
korkeinta arvoa ei
ihminen koskaan
saa
-kaikkitietäväisyyden arvoa,
sitä jota moni käyttää
siekailematta
egonsa nostattajana

mitäänmuistamaton....

unessa elämä
on
aidoimmillaan
silloin määräävät
henkien lait,
eivätkä maalliset määräykset,
unissa sukelletaan
tuntojen syvyyksiin,
mielien äärettömyyksiin
ja
herätään,
joskus hikisinä,
joskus hymy korvissa
mut useimmiten
mitäänmuistamattomina

verkottautuminen...

verkottautuminen
on
monessa hyvä,
sillä yksin ei tänään
paljoa saada aikaan
-tulevaisuudessa vähemmän,
sillä vaikka yksilöt lisääntyvät,
heidän vaikutusvaltansa vähenee,
siksi liittoutuminen on huomisen tie

somistautuneet...

syksyllä voi
heilutella
käsiään sinne tänne,
sillä se on aikaa
jolloin
yöttömät yöt
ovat syysväreihin
somistautuneet

juureton....

juureton on se
jolla
luontonaan vain
aamulehden tuomiset

paljon nähnyt...

kun on
paljon nähnyt
-haluaa
enemmän

työelämän arvostelijat....

ahkerimmat
työelämän arvostelijat
eivät ole
työmarkkinoitten
käytettävissä

liuan pätevät...

liian pätevät ovat
yksitoikkoisia
koska eivät
näe
napaansa kauemmaksi

Kiire...

Kiire on
Hätäsen tauti,
Mut siitä voi parantua
- ajoittumalla

omaelämä...

omaelämä
alusta loppuun
ja etenkin niiden välillä

Sienimetsä...

Sienimetsässä
Herkkutatit kasvaa,
Siellä
Ryteköiden siimeksessä
Herkkuja
Muhii

Alkuperäinen...

En ole ihminen,
En saunavastan
Lehtipuukaan,
Vaan olen
Nykyelämän tuotteistettu
###Jokapäiväinen
Ja
Se
Mua suuresti kismittää sillä
Haluaisin olla
###Alkuperäinen

kaikupohjaa....

moittia ei liiaksi
saa
eikä
kiitostakaan viljellä
sillä
sanotut sanat väljähtyvät ellei
niillä kaikupohjaa
oo