minä ja
haapapuu,
me
jo lapsesta saakka
olleet,
puu korkeuksiin
kerinnyt
pyöristynyt ja vahvistunut.
minäkin
mutten mihinkään
levinnyt ja harmaantunut,
mut
yhteistä meille on yhteiset
hetket,
nämä
jolloin nojailen puunrunkoon
ja haapapuu tuhisee
elämän viisauksiaan,
nyt se havisten lehtensä
varisuttaa sillä se tahtoo
talveen asettua
perjantai 13. syyskuuta 2019
minä ja haapapuu...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti