syysvärit...

syysvärit ovat valloittaneet
nyystökänlahden
luonnonkauniin
niemekkeen,
sen peltosarat ja puustoiset rinteet,
hetteisen lintuparatiisin
ja karunkallion jossa
ikimänty jämäkkänä katselee pitkin
päijänteen selkää jossa kalastaja
verkoillaan,
taivaanlinnut liidoillaan

oon aamulenkilläin,
kuten aina kun
mieleni haluaa
katsella kaunista luonnonluomaa,
en juoksentele oikeastaan
kuntoni vuoksi,
mutta ei siitä liene haittaakaan,
ellei astele
nyystöläntien kuoppiin,
jotka ovat vaarallisia
etenkin kevyelle liikenteelle
eikä ne auton tukielimetkään
hyvää tee

täytän pian 62,
jumatsuikka,
sitä on vaikeaa hahmottaa todeksi,
sillä
mielikuvissani tuonikäiset
höpertelee ja ovat
muutenvaan mukavia
työelämästä poisjääneitä

yhtäläisyyksiä
minulla on mielikuvieni
kuuskymppisistä on,
höpertelen ja muutenkin tykkään
enemmän olla mukavien sanojen
sanoittaja,
mutta työ on mulle sellainen asia
joka merkitsee enemmän kuin lomat
ja joutenolot,
mulle työ
merkitsee itsensä elättämistä,
yhteiskuntavastuita,
se on suurin sosiaalisin tapahtuma
johon en yltäisi nyystölän kauniissakaan rantamaissa
lenkkeilemällä,
siksi toivon saavani tehdä työtä
loppuuni saakka ja vähän sen ylikin,
mutta ne ylityökorvauksina