perjantai 13. syyskuuta 2019

entinen suuruus...

Syysaamun sadepisarat
Lenkkipolulla pisaroivat
antaen kuralammikolle hauskan ilmeen,
pysähdyn ja ihastelen...
lapsuus tulee pisaroista mieleen,
jolloin elin sadepisaraoitten aikaa,
vapaaana,
vailla kahleita,
oli vain äidin huolehtivaiset
katseet
ja kansakoulunopettajan nuhteet,
se oli aikaa jolloin olin

elämäni herra,
maailmanäärien valloittaja,
elämän menestyjä,

tänään olen kuralammikkoa
ihasteleva
entinen suuruus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...