maanantai 14. lokakuuta 2019

juurakko...

syksyiset sadepisarat
kopsuttelevat
kattoa ja
luovat lätäkön pinnalle
kivat kuviot,
vedän lippalakkia syvemmämälle
ja etenen aamulenkilläin
ilman koiraani
joka ei turkkiaan
turhanpäiten kastele

tilhet kaluavat
viimeiset pihlajanmarjat,
joutsenet valmistautuvat
lähtemään,
mutta varikseni joka
nytkin tähystää
puhelinpylvään nupissa
ei lähde mihikään,
kuten en minäkään
- elämäni juurakko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...