syksyiset sadepisarat
kopsuttelevat
kattoa ja
luovat lätäkön pinnalle
kivat kuviot,
vedän lippalakkia syvemmämälle
ja etenen aamulenkilläin
ilman koiraani
joka ei turkkiaan
turhanpäiten kastele
tilhet kaluavat
viimeiset pihlajanmarjat,
joutsenet valmistautuvat
lähtemään,
mutta varikseni joka
nytkin tähystää
puhelinpylvään nupissa
ei lähde mihikään,
kuten en minäkään
- elämäni juurakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti