tiistai 22. lokakuuta 2019

lapsuus...

lapsuuteni elin
lunnonhelmassa
karjalanlaulumailla
sydänsavossa
kuutostien varressa
olen aistinut
kaunista ja hyvää
kulkenut punkaharjulla paljainvarpain
kouluni läpikäynyt
-suuressa puukirkossa
hetkeni viettänyt
myymäläautossa opintiellä
hämeenhärkätielläkin
kunnes
vartuin
omiin eväisiini
tartuin
ja kuljetuin tänne
missä muutkin

täällä on meitä
monta
samoja polkuja kulkenutta
mutta enemmän
uusia
heitä jotka
ovat

katselen lapsuuteeni
usein,
huomaan olevani
paljosta luojalleni kiitollinen,
Äidille ja isälle
kanssakulkijoillein
-aika monelle
siksi maltan mieleni
moittia jokaista asiaa,
sillä eihän mulla niihin
tarvettakaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...