sade rapisee
takissani,
pisara silloin tällöin
vierähtää kasvoilleni,
pyyhin pois mutta olen hyvilläni
että edes pisara tahtoo luoksein pyrkiä
kesä on syksyksi kääntynyt
hiljaisemmaksi hiljentynyt
minäkin
rauhoittunut
sillä luonto opettaa
asettumaan
karhunpojankin talviunilleen
painumaan
kierrän tutun lenkin,
se tuntuu
minusta hyvälle,
olenhan arkisesti melkolailla
taivaanrannan maalari,
jolle ei pyhäkään pyhää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti