keskiviikko 9. lokakuuta 2019

suurlähetystö...

aamuhämärässä
yö varjostaa
kylmän kosteaa
hieman kankeaa,
mutta sovitusti
meen aamuviiteen
duuniin siis

muutkin menevät
meitä on
ratikka täys,
mutten näe tuttuja
vaikka joka aamuu
tällä meen

olen yksinäinen susi
näillämain,
olen suulas ja eläväinen
muttei ole sopivaa olla sitä
näilläman
jään tehtaankadun pysäkillä
pois,
vastapäätä pysäkkiä
avautuu pian työpaikkani
ovi,
suurlähetöstön ovi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...