keskiviikko 15. tammikuuta 2020

ei kenkiäkään...

katselen tulevaisuuttani
haaveitani,
vaivihkaa hymyilen
sillä olen tähti
onneni tähti
pirunpoika
vapahtajan esikoinen
saatannallinen valehtelija
matelija
mutta pian vaikenen
en taidakkaan,
mullahan ei kunnon kenkiäkään
autokin ruosteen raiskaama
vanha,
uudet ovat nääs kindermunia,
muovileluja
eivät happane
eivätkä pääse museoihin
kuten en minäkään,
sillä mulla ei ole
pääsylippurahaa,
eikä kenkiäkään,
haaveita vain

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kaikki jää,,

kaikki jää vaikka en sua nää kaikki hetkien hyvyys rakkautesi syvyys täyttää hetket nää ja seuraavat, sillä sinä loit elämälleni mahdollisuu...