tiistai 28. tammikuuta 2020

tarusjärven laavulla...

olen tarusjärjen siimeksessä
laavun suojuksissa
kauniin korpimaaston
varjostumassa
josta ihailen luontomaisemaa
valkoisen lumipeitteen kuvajaista
levollisuuden tyysijaa
hyvin aatoksien levollisuutta
,,,sillä ympärilläin on kappale kaunista
erämaata jossa ihminen ei ole
veistellyt sivistystään
kaivellut ikävän ojaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...