kaunis lumikerros peittää
pihamaata,,,
luonto henkii aamunsuuntaa
aamuaurinkokin avaa päivänsuuta
muttei viellä hymyile koko
suullaan,
onhan yö vasta mailleen painunut
metsän taa
vetäytynyt,,,
yöllisten kulkijoiden
jäljet ovat
hyvin näkyissä,
tuttuja mutta ilveskissan käpälän jäljet
vetävät puoleensa,,,
tämä on oikaissut tonttini kautta
tarusjärven suuntaan
tuonne luntokunnan
ikimetsään
jossa se tavallisemmin
jolkuttelee
pesäpuussaan elämänkulkua
tarkkailee
kolaan pihan, jotta
olisi jouhevampaa itseni kulkea
ja siitä tykkää myös
koirani dita joka ei tahdo
kinoksissa
hyppiä
vaan tasaisemmalla
taipaleella lykkiä,
onhan hää
jalorotuinen
irlannin nummipelloilta
jossa ei lumihiutaleen
hitustakaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti