joskus on niin tyyntä
ettei äänetkään
tavoita
se hetki on
nyt
päivän ja illan
taitteessa
järvenselän poukamassa
jossa olen ongella
on niin tyyntä ettei kupu nyji yhtään
ei vesisirkkakaan luistele
kuvani loistaa järvenpinnasta
syvemmin kuin
peilini heijastama
~eikä
mulla kiirekkään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti