hetkien tuokkonen
pienenpieni tuokion
tuikkivainen
hiukkasen pien
elämänkaikkeuden
tähtisateen
välähdys
elonsa valtameressä,
mutta hänen kuvansa
heijastuu kotojärven
tyyneltä
pinnalta,
sieltä jossa hän
lapsena ahvenia
kalastel
katso asioita itsenään, äläkkä tee niistä pienempiä suurempia, sillä silloin ne pursuavat käsittämättömiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti