pihakoivun alla
jota iltarusko
kulottaa
ja käki kauempana
kukuttaa
huuhkaja lähempää
mutten kumpaakaan näe,
tunnen vain
tämän hetkeni
kulottuvan
mulla ei vaivoja
laisinkaan,
mutta jos ois
täällä ne huuhtoutuis pois
nuorena menin
suinpäin
sinnetänne,
nyt
oon mielelläin
paikallain
tän luonnonkauniin
koivuni luon
jota
iltarusko niin komiasti
tyynnyttää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti