tummuvaan
yön
syliin
jota hiljaisuus
hallitsee ja tähtitaivas
valaisee
iltatuulen verran hipaisee
katson tähtitaivasta
joka on jämptisti
paikallaan,
mutta kuutamo
unelmoittaa
yönsylin haaveilijaa,
minuakin
jota sen varjo seuraa
ylikypsäksi ei kannata mitään ketään päästää, sillä niistä on elämänmaku karannut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti