syksyinen puisto
on
tuhannesti
kellertynyt
kauniisti ruskistunut
syksnsävyisesti ruskaantunut,
askelteni alla vaahteranlehdet kellastuneet
elämäänsä tyyntyneet
hiljalleen maahansa vajonneet,
onhan syys
suven ja talven
ovenpieli
hetki jolloin
haikeus täyttää
puiston penkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti