tuhat yötä ja
viis
valkiaa yötä,
ne olen ollut
raatanut ja helvetisti
unelmoinut,
kunnes lankesin sylisi,
elämäni,
tyynenrantainen hetkeni,
hetken tuokkosein jolloin saan olla
vain
iltatyyyneyteni
mitä vähemmän ihminen jättää jälkiä taakseen, sen luonnollisemmin huomiset sarastuvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti