elämäni
hyvästi soljuu,
sillä en tunne maailmankipuja
en itsenikään
sillä eihän niitä ole
tuskin maailmassakaan
siksi häpeän kun
valitan
ikävyyyksille kumarran
kumarran vaikkei niitä
näykkään
näen vain luontoni
kauniin
kesyttömän
näen luontolinnun ympärilläin
lentelevän
oravanpennun leikkivän
tunnen elämän pehmeyden
hyvänmielen tuulahdukset
myrskytuulten
mentyä
tunnen kuinka olen itseäni
suurempi
juuri sellainen joka tahtoisi
koko maailman ottaa omakseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti