asustaa metsän kuningas
tuuheaturkki,
isokämmen töpöhätä
hymyilevän päivän kaunokainen,
mesikämmen,
joka ei paljoa
itsestään
huutele
sillä häntä ei kiinnosta
jokapäiväiset höpötykset
vaan luontometsän hiljaisuudet,
joissa hän on kotonaan
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti