hiihtolatu kiertelee
pitkin syvintä
tarusjärven luontometsää,
välillä poiketen
lampien jäille,
mäkien nyppylöille
tasaisille kankahille,
ikisoille pulppuaville,
karhun ja ilveksen kotikulmille,
sinne missä hiljaisuuskin
pyytää kulkulupaa, sillä täällä
asuvat luonnon alkupreräisimmät,
myös ne pienenpienet luonnonluomat
jotka olivat emnen ihmistä ja jäävät
ihmisten jälkeen, sillä luoja loi heidät
viimeisiksi jotka sammuttavat valot.
hiihtelen jonkun tekemiä latuja,
hän ei ole hiihellyt kilpaa
.ei.
sillä hänkin on halunnut tuntea
tämän luontokauneuden
jossa kukkivat
.elämänlähtet.
levähdän pilkkireijällä,
jonka latujen tekijä
on
kairannut,
teen nuotion ja keitän
sumpit,
ja olen,
sillä näin on hyvä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti