on
kaunistunut
kuvalleen sorjistunut
sillä nyt se virtaa
vapaana
virtanaan
siin sinitaivaan tähtöset
hymyilevät
luonnon suvisäillä
karuimmillakin
pohjoistentuulten
tuiverruksella
rankasateilla
talvisillla hankisilla
suviiltojen
siimeksessä vesisirkkakin
kuvioitaan taiteilee
sudenkorentoa väistelee
ja luontoherra
myhäilee
tuo kansallispuiston pyhäherra
ikipuu kelonmäntynen
jonka latvassa keinuu
luontolintu liitäväinen
katselellen
tyytyväisenä kirkonseutuu
jossa kaunis kirkojoki
solisee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti