hetki on saapunut
sillä aamuaurinko
tirkistää
peltoniityn takaa
ison ikipuun
latvuksesen oksan alta,
oksan jolla keinuttelee
viirupöllö,
samalla näen kuinka
joutsenpari laskeutuu
peltosaralle,
silloin kuulen myös
kiurun saapuneen
vaikken tuota sulosoitujaa
näekkään
keväinen hetkeni lorisee
myös maantien ojassa
jossa talvi virtaa
isompaan jokeen
ja siintä nyystölänlahteen
tutut talvilinnut ovat
oksillaan
ketunpoika polullaan jolkuttaa
jänikset sarallaan kirmailevat,
ilveskissan jäljet painautuneet
lumihankeen eikä niitä
kukaan seuraa, sillä tuo jalokissa
on seudun sulokaunotar
jonka kintereillä juoksentelee
vain metsäkarhu isokämmen,
mutta hänkin vain sen vuoksi
että nämä kulmakunnat ovat
niiden piirikuntaa
minulle elämä on pieniä
asioita
luontokauneutta
se on hetkiä jolloin
saan
hengittää luonnollisen
ympäristön tunnelmia,
aistia luonnon elämää
siksi minusta ei kehittynyt
ihmistä joka aavioittaisi
ympäristöään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti