sen
tyynet
leutotuulet
toisiksi
vaihtuu,
siksi
elämäni aloilleen
laihtuu,
ilonmieleni lennokkuus,
elämäni rannattomuus
tyynen tyytyväiseksi
taittuu,
kevään innokkuuteni
toiseksi haihtuu,
mut
ei luontoni kuole
sukupuuttoon,
vaan pitkän talven jälkeen
puhkean kevätkukkaan
hymyilevämpään
ja saan taas olla
elämäni esikoinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti