välillä tunnen olevani
ihminen,
toisten kanssakulkija,
jononjatkoinen aivastelija,
mutta useimmiten tunnen olevani
ikimetsän luonnonlammen lumpeenkukalla
asustelevan vesisirkan veli,
veli joka on harhautunut
tähän ihmisten kiireen maailmaan,
joka uuvuttaa
eläjänsä luovuuden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti