loistaa
syysillassaan,
lemmenpesässään
eikä sitä tohdi
häiritä
siilikään joka lyllertää
viereltään
aurinko laskee
metsän
taa,
ilta on tyyntynyt
hämärästä,
vaipunut turhanäänistä,
vain illanherrat
elävät
jatkan matkaani,
mutta viellä kerran
katson tuota
luontoihmettä,
kiiltomatoa
ja joudun toteamaan
etten ole yhtä
luonnekkaan hohdokas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti