syystuuli ei hymyile
vaan havisuttelee haapapuuta,
tuota tikapojan pesäpuuta, jolla
on
ainoana viellä pukunsa yllään,
kauniin ruskaisen värittämänä,
mutta pian sekin talveensa asettuu,
sillä onhan syyskuu,
hymytön syyskuu
usva on hiljentänyt
luontolintujen äänet,
se on ketunpojankin
pesäkoloseen makuuttanut,
mutta varista se ei ole saanut
hiljentymään,
sillä onhan tuo jalo lintu
joka sään hohtavainen
keräilen sieniä,
ja olenkin niitä
kopallisen saanut
tämä on sienien aikaa,
sillä ne tykkäävät
harmaista tunnelmista,
hetkistä jolloin syyskuun
harmaus värittää lähitienoot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti