en mä enää
jaksa maailmalla laukata,
en haukata turhuuden vietettä,
hetkiä
joita on vaikeaa nukkua pois
nyt olen tyyntynyt
kotimökkiini,
iänikuiseen luontotorppaani
jonne en kaipaa
silonkihuiveja,
en elämää suurempa hahmoja,
kuin ne jotka näen ympärilläin
en silti hurjia päiviäni kadu,
sillä niiden kautta
olen saanut nykyisyyteni,
ilman niitä olisin
-mitä lie-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti