kuljen yksinäistä
tietä,
kulkien unettomia öitä,
hetkiä
jolloin en näe
valonpisaraakaan,
mutta kuljen
pää pystyssä,
selkä suorana,
sillä sydämmeni johdattaa
kulkuain,
tahtoni tukee vaellustain,
vaikkei siinä
maallista hohtoakaan,
sillä näen
evontiedekansallispuiston
merkityksen suuremmassa valossa
kuin padasjoenkunta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti