mallikkaimillaan
silloin kun
hymyilyttää silloinkin kun
itkettää,
silloinkun
nauraa itselleen
ja pienenpienelle
metsäpolun kulkijalle,
tuhatjalkaiselle joka rientää
hitaasti,
sillä onhan hällä jalkoja siirrettävänään
vapaa ihminen viljelee laajemmalti, hymyilee mahtavemmin, eikä kahlitse itseään ikäväään, turhiin,joutavin, vaan liitää niinkuin keväänlintu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti