monesta,
itkin ja iloitsin
oloistain,
sillä silloin olin luonnonlapsi
poikalainen,
pieni ihmisen alkajainen,
jokapaikan tutkivainen,
ilosilmä väkkäräinen
tänään ajelen ruuhkabussia,
en puhele
niitänäitä,
haastelen vain itsellein,
sillä olen
varttunut,
elämänkokoisekseni
ihminen elää
erikokoisia
ajanjaksoja,
alussa huolettomia,
keskivaiheilla huolien
täyttämiä
rypyttämiä,
loppupäästä ollaan jo täysin
~lahoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti