pihakeinu,,,

pihakeinussa lauleskelin

mä kerran

lapsuuteni verran,

silloin elin kuin luonnonlaps

liitelin kuin luontolintu,

kevätsäiden peipponen,

kuunkiertäjä kuhankeittäjä,

sillä olinhan silloin lapsuuteni

mailla,

kotikonnuilla 

isieni mailla

riemukkailla,

jossa elämää pyörittivät

aamut ja illat

yöt

ja kauneimmat kevätsäät

suven yöttömät yöt,

syksyiset illat joihin hasakin

valo loi tunnelmaa,

läheisyyttä

jollaista ei missäkään,

siel

hiihtelin

lumivalkoisilla hankisil

aamusta iltaan,

pikkutunnista myöhempään,

joskus kuunvalossa vasta

kotopirtille

ehtisin,

jossa äitimuori syliinsä koppas

tarjoten lämpimiä piirakoit

joita hän pitkin päivää leiponut,

siel

isäukko jutteli maailman kuulumiset,

maat ja mannut

joutavatkin

kyläläisten juoruilut,

parannellen niitä myös

omillaan,

niin kaunis oli lapsuuteni

aika,

pienenhetken vertainen

jonka jälkeen maailmalle lensin,

omaa pesääni rakentelemaan

polkujani kiertelemään..

..tänään olen seisahtunut

aloillein,

sillä enää ei luontoni

luontolinnun liiteleväinen,

kehoni koko elämän kestäväinen,

vaan olen asettunut

aloillein,

kohtaloin tuvallein