matalamman harmahtavavin
lätäkköisin,
se on kuu jossa mieleni pisaroituu
tuontuosta,
sillä usein elämänräystääni
vuolaana virtaavat,
kuraojaan lurisevat.
silloin joutuu myös
pihavarikseni
tuuraamaan
satakieltä,
peippoa
ja muita
kesälintuja eläväisiä
jotka liitelivät
kylmyyden harmaudesta
~poispäin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti