vaihtuu,
pihakoivu laihtui,
sillä lehtensä lentelevät
syysmyrskyn saattelemina
metsän reunamaille,
haapapuun juurelle
joka viel havisuttaa
lehtiään,
mut pian sekin
talveensa asettuu
pois on kevään
riehakkuus
suven yöttömät yöt,
sillä seutukunta on
syysharmaantunut,
sillä eihän lintujen sulolaulutkaan soi,
vain mustarastaan touhut lehtikasassa,
ukkovariksen huutelut
ikikuusen latvasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti