syysaamu on
suvesta
luopunut,
talveen tartunut,
harmaantunut,
mutta samalla elämänvärittynyt,
onhan ruska on kauneimmillaan,
taivas sadepilvien tanssittamaa,
jossa kurkiaura letkajenkkamaisesti
liitelee kohti etelää,
syysaamuni on äänetön,
vain sadeisaroitten tasaista tiputusääntä,
usvan peittämää hetkellisyyttä,
joka hyväilee elämänmenijää,
nyt on aikaa ajatella,
tahi olla vaan,
sillä eihän mulla kiire mihinkään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti