ihminen ei ole
ihminen
koko elämänsä ajan,
vaan ihan pikkuisenverran
alussaan,
silloin kun hän hymyilee
hampaattomalla suullaan
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti