kananpoika,,,

ihmiset ovat

kehnomia kuin

kananpoikaset jotka

kävelevät alimitoitetuissa häkeissäöän

odottaen teurastustaan,

sillä he sentään tietävät

kohtalonsa

 

ihminen rakentaa itseään

elämään

vauvasta vanhuuteen,

elättää itsensä,

ruokkii läheisensä,

kustantaa yhteiskuntansa

ja kun hän on tilassa jossa tarvitsisi

lämmintä kättä kädelleen,

lempeitä katseita osakseen,

joutuu toteamaan

olevansa kaikilta katseilta

poissa,

kaikelta läheisyydestä sivuutettu,

on hänen aikansa lähteä

 

elämä on rajallista,

mutta vain kananpoika

hyväksyy sen,

siksi hän häkissään

hymyilee ain