hankisilla hohtavil,
siin ei talvenmiel
paljoa paina,
kun
laskettelen luontoni luomil
latusil,
sil täällä tunnen olevain
vapaimmillain,
sillä pitkä talvvein takanain
kahtelen lumisia
luonnonpuita
ikihonkii humisevii,
lehtipuita lehdettömii,
kuuntelen heijän turinoi,
aistittelen luontoni kulkuain
vapaus,
oi mikä onni onkin
kinterelläin,
syvämmessäin,
mieleni syvimmissä,
siksi nostan kstseeni
kevättä kohdin,
sillä sieltäpäin onneni
saapuvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti