katselen keväistä
puruveenselkää,
sen hohtavii hankisii,
punkaharjuu,
puukirkkoo joka luo
kauniin silhuetin puruveelle,
tuolle sinitaivaan tähtöselle,
elämän puhtahalle,
saimaan norpan mielitylle
aistittelen karvilankylää,
jossa lapsuuteni
suvet tallustelin,
muisten kaikella hyvällä rakkaita
isovanhempiani,
serkkuksiani,
sukuani,
silmäni kostuvat kaiheudesta,
siten miten minun onkin ollut
hyvä,
vaikken itse aina
katselen medioita jossa
venäjä sotii
ukrainan maaperällä,
likainern tunkeutuja,
inhimillisyyden huonoin esikuva
ihailen ukrainan kansaa,
sillä siellä asuu samantahtoista väkee,
kuin suomessakin,
sillä talvisodan henkeä
ei voita suurinkaan
istahan hetkeksi olavinlinnan
laiturille,
ihailen komeaa linnaa,
katselen ja katselen,
sillä minun on niin
hyvä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti