pintoja syvemmälle,
voin unelmoida
tuntojein
pohjil,
sillä keväällä on on aikaa,
sitä aikaa jossa ei kellonviisareitten
jäljessä kuleskele varjon puolikas,
tuo elämän jokapaikan nuohooja,
ajanottaja,
tunnontuskien latoja
ihmisen tulisi joskus olla hiljaa, niin hiljaa että kuulis luontonsa äänettömiä, hetkiä jotka eivät pidä itsestään meteliä, sillä he ovat ol...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti