kuvaasi tyynenjärven
pinnasta,
olet väkisinkin hiljaa,
sillä et tahdo kuvasi haihtuvan,
kun katsot eteisen peilistä,
et välitä,
meet vaan
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti