kevääni
on
myöhässä,
sillä julma peto on
varjonaan,
mutta pian ukrainan taivaanrannalta
loistaa vapauden valo,
tuo elämänliekki,
joka synnyttää
kevään ensikukkasen,
leskenlehteni joka on
joka on ain noussut
ojanpenkereeltä,
siint
muurahaisten kodin vierestä,
siinä jossa myös sinivuokot puhkeavat,
ne rakkauden kukkaset jotka äidilleni poimin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti