kärpänen
hyppäsi kämmenelleni,
siin se huojui ja kahteli,
päätään pyöritteli,
mahtaili,
kunnes tajusi,
ettei hän enää ollut
talvitirsoilla,
siitä innostuneena
lensi
tuttuun lampunvarjostimeen
ja luulempa että aamulla se tanssii
nenälläni
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti