kun katselen
keväthankia,
kuinka ne hohtavatkaan,
muuttolintujen liitelyjä sinitaivaalla,
kevätpurosen lorinoit,
olen hiljaa,
sillä en halua kosketukseni häiritä
tätä kaunista luonnonmaisemaa,
joka saapuu jokainen kevät,
on hetken ja pian se kuvastuukin
suviniittyinä,
tuhansina lintujen sirkutuksena,
viljapeltoina,
luontokukkien paratiisinä,
kunnes syksy saapuu
ja hetket ruskaisiksi muuttuvat,
niittykukkaset lakastuvat,
päivät lyhenevät ja
muuttolinnut etelänmaille muuttavat,
silloin luonto talveensa pukeutuu,
lumipeitteeseen kinostuu
ja minä olen edelleen hiljaa,
sillä en halua kosketukseni
häiritä
kaunista luonnonkiertokulkua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti