en haaveile enää
suurista,
sillä olen kesyttänyt
hetkenajat,
olenhan jo sillä puolella
elämää jossa takana on enemmän,
kuin edessä,
mutta haaveilen kuitenkin
pikkuisista,
ihan tavallisista
arjen mukavuuksista,
niistä hetkistä jolloin voin hyvinmielin
nauraa luonnolleni,
tuolle ikimetsän puustolle,
jolla on huumorintajua heilua silloinkiin,
kun karsijat ovat laitamailla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti