surunmurheista,
kyynelten merestä
on
synkänvarjon ulappa,
elämän kohtaloitten karuin karikko,
tunteeton ja ikäväntuulten
syvänne
jossa ei tähtöset loista,
hyvätuulet virnistä silmäkulmista,
hymynryppy poskiltansa,
eikä vastarannalta sataman
valotkaan,
siksi käännän purjeeni hyvinpäin,
valoa päin,
sinne missä ihmismielten hyväntuuli
puhaltelee,
eivätkä ikävänvarjot heijastu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti