elämänkukkanen,,

elämänkukkanen

loistaa

karulla kalliolla,

yksin loistaa, sillä muut luonnokkaat

eivät viihdy jäyhällä luodolla,

jossa puhaltelee merten myrskyt,

eikä siellä ainoatakaan muuta elonliikettä,

ei edes kalalintua ahdikasta, vaikka tuolle suurinokalle

kelpaa olemattomatkin 

elämänkukkanen kukkii luodolle

elämänvaloa,

sinitaivaan lintusille se on maamerkki,

laivojen kapteeeneille

majakka myrskyävällä merellä,

jossa ei rantojakaan,

ei horisontin juovaakaan,

on vain rajatonta merta,

jota korkeimmat voimat myrskyttää,

lempeät tunteet tyynyttävät 

elämänkukkanen on juurtunut

pieneen

kallion rakoseen,

jonne sen juuret juurtuneet,

ikiajoista kasvaneet,

luonnonsomikksaiksi vahvistuneet,

sieltä se ammettaa kauneutensa,

elämänloistonsa,

joka säteilee

kaikkialle,

sinnekkin missä ei mitään,

ei hyvänpahaakaan