kevähällä tunteet
rientävät
tunturipurosten voimalla,
siksi ihminen kevenee keväisin,
huokuu elämänonneaan heräillessään
kesällä ihminen
elämänniitylleen
viljavoituu,
elonpientareilleen asettuu,
onkii onnen murusiaan
ja kahtelee sinitaivaan lintusii
syksyn tullen
kauluksensa ylös nostaa,
saappahat jalkaansa vetäsee
ja talsii elämänsä lätäköis,
iltapäivänsä hämärässä
talven tullen
pirtinsä lämpimässä,
mieltänsä
kynttilänvalossa valaisee,
kolllikissaansa silittelee
kahellen,kun
talvipäivän lintunen
sikansa läskikylkeä
nakuttaa,
sen sian joka jouluruuaksi uunissaan
muhittuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti