pihakoivu,

katselen pihakoivua

jonka istutin

aikojeni alussa ja

huokaan syvään, sillä

se on kasvanut istuttajaansa

komiammaksi,

juuremmakkaaksi,

vantterammaksi ja yhäkin se tahoo

pidemmäksi,

vahvemmaksi,

elämänsä ryhdikkääksi

ja varmasti nytkin katsoo minua

alakuloisena,

sillä olen kumarasta taittunut,

elämäntuulissa taipunut

mutten viellä saunapuiksi kelvannut